Jaahas. Eihän tässä ole ehtinyt vierähtää edes kuukautta vielä (kahden päivän päästä ois)!
Mutta juu, selityksiä löytyy USEITA. Niistä parhaat mm. yo-kirjoitukset (aaahhh, loppu!!), muutto Värttöön (aaahhh, rauha!!), työkiireet (aahh, rahaa!! tainojaa..) jnejnejne. Ja okei, treeni-intokin on ollut aikalailla lukemissa zero omalta osalta, joku raivopää on vallannut aivot ja hermot kiriää nykysin liian helepolla. Anger managementtia harjoitellaan siis ohjaajan osalta, plus odotellaan Staran juoksuja edelleen..

No, ehkä suurin tekijä on nyt kuitenkin tää mun pesästä pois lentäminen, sillä Staran kanssa ei enää saman katon alla asuta. Muuton jälkeen vierähti viikko kun en nähnyt koko karvanaamaa ja viime torstaina tulin sitten Kaakkuriin yökyläilemään. Starbugin kanssa mentiin sitten heti pikkutreenille viereiselle kentälle ja voi vitsit sitä intoa :) Helppoja tuttuja juttuja tehtiin vähäsen, voittajan luoksaria, seuraamista ja liikkeestä istumista. Luoksetulon maahanmenot alkaa parantua, lenkkien yhteydessä teetetyistä vauhtimaahanmenoista on siis ollut jotain hyötyä! Istuminen on super ja oikeastaan satavarma (ysiysi piste ysi), seuruu on vähän nojoo.. Yhtä hösellystä aikalailla, en tykkää. Poikitusta ja silleen, mutta into on tärkein nyt. Ja sitä löytyi ainakin torstaina!
Perjantaiaamuna pinkaistiin Staran kanssa pikkusiskon koululle kolmen kilometrin päähän näyttäytymään lemmikkipäivän kunniaksi. Enhän mää sallisi pikkusysterin viedä Straa ominpäin ala-astelaisten sekaan riehumaan.. Siellä patsasteltiin vartin verran ja Stra joutui useammankin innokkaan käsiparin kopeloitavaksi. Ei murissut tai haukkunut kertaakaan (paitsi kun jätin sen Ritan hoiviin käydessäni haistelemassa nostalgisia tunnelmia entisen ala-asteeni sisätiloissa)! Siinä tuli samalla mukavat aamun juoksulenkit, eikä harmittanut niin paljoa jättää Starbaa Kaakkuriin lähtiessäni takaisin kämpille Värttöön.
Sunnuntaina tulin taas käymään ja ilahduttamaan muuta perhettä läsnäolollani (yea right) räntäsateen saattelemana. Starfacen kanssa käytiin lenkillä ja tottisteltiin hieman lenkin yhteydessä äänivallilla hihnapalkalla. Lenkin lopuksi viereisellä kentällä tehtiin parit voin luoksarit, ensin maahanmenot x2 ja sitten seisomiset x2 ja lopuksi yksi kokonainen. Jee! Varmaan ensimmäistä kertaa onnistui noin hyvin kokonaisena pitkältä matkalta luoksetulo! Seisominen on ihan tosihuippu, siihen pitää saada vaan varmuutta kun välimatka pitenee ts. vauhti kasvaa. Sunnuntaina stopit oli makeita :) Lopuksi vielä kuppipalkalle piiitkä seuraaminen, askelsiirtymineen kaikkineen. Inhottava sää verotti virettä aika isolla kädellä, joten oli aika velttoa menoa. Mutta ei huono, kontakti pysyi koko ajan (mikä onkin Stralla varma yleensäkin) ja niin.

Eilen pitkästä aikaa Starakin pääsi Kuikkuilemaan, kun mentiin sopivasti pimeän saavuttua Norssin kentälle treenaamaan med -ylläripylläri- Jennan&hurttien kanssa.
Ja ei voi muuta sanoa kuin että IDIOOTTI, minä siis. Hillitse nyt jumankeuta ne hermos! Metskun sain pilattua aika näpsäkästä, kun neiti ei lopussa enää millään halunnut nostaa kapulaa maasta. Sain onneksi muutamat onnistuneet pidot niin eiköhän se siitä vielä joskus.. Kun sais sen oman kapulan hommattua niin pystyis treenaan useamminkin metallisen noutoa.
Pimeässä ei paljoa voinut tehdäkään, mutta saatiin silti yksi kunnon seuruukaavio tehtyä Jennan käskyttämänä voittajatyyliin. Klöääfged onhan se siis ihan joo, myönnän nähneeni huonompiakin seuraamisia, mutta kun ärsyttää. Oon niin hemmetin perfektionisti, että tahtoisin kaiken olevan viimeisen päälle hiottua. Pitää nyt takoa vaan päähän, ettei siitä tule koskaan supertäydellistä huippuseuruuta noilla pohjilla ja treenimäärillä tehtynä ja sillä selevä. Sitten oman dogin kanssa..
Itte käskytin Jennalle ja Nomelle seuruun ja Stra sai vielä paikkamaata sen ajan. Pysyi se ainakin tassuista päätellen, pään asennosta en osaa sanoa mitään kun en sitä nähnyt. Noomi ja Jenna vielä lopuksi häiriköi paikallaan makaavaa (?) partanokkaa, jonka jälkeen loppuosa ruokapalkasta oli ansaittu.

Ainiin, varmaan voisi pari sanaa sanoa myös uudesta kämppiksestäni! Ja kyseessä ei siis ole siskoni, vaan siskon russelibaby Brilla. Yhteiselomme sujuu ihan vallan mainiosti, pissatus ja kakatus-vastuun maaten lähes täysin Hannan harteilla. Edes jotain hyviä puolia koirattomuudesta ;) No eei, kyllä me Rilliksen kanssa ulkoillaan melkein päivittäin ja tutkitaan uutta ympäristöä. Käytiin jopa yksi päivä entisen päiväkotini pihalla, joka nykyisellään on täysin hylätty. Nostalgiaa kyllä riitti, kauheeta miten aika rientää...
Star ja Brilla tulee lievästi sanottuna hyvin toimeen. Kokoeroa ei huomaa kukaan muu kuin me kädelliset, elukat painii kuin viimeistä päivää ja Brillalla on hauskaa roikkuessaan Staran parrassa. Tällä hetkellä blogitan Kaakkurista käsin (kämpillä ei netti toimi..) ja piskit uinuu tyytyväisinä jaloissa. Käytiin parin tunnin mettälenkki josta olen haaveillut jo kauan, ja viimeinkin pääsin sen toteuttamaan eläinten kanssa. Rillis tottelee jo mahtavasti omaa nimeään, eikä lähde huitomaan kauas. Metikössä rämmittiin aikalailla poluttomia reittejä pitkin, jotta vauva sai pysyä skarppina ja katsoa minne päin meikäläinen kulkee. Alussa raukka ei hoksannut katoamistani ja jäi jälkeen, enkä itsekään nähnyt pikkupalloa missään. Käskin Staran sitten hakemaan Rimpulaa ja pianhan Star laukkasi tyytyväisenä luokseni Rillis kintereillä :D

Noniiiin eiköhän tästä nyt jotain irronnut (vai ??) ! Kattoo nyt miten usein sitä pääsee bloggaileen uuden elämäntyylin vuoksi, mutta teen parhaani :) Starasta ei hirveästi uusia kuviakaan ole kun se on nyt niin kaameassa kuosissa.. Nyppimisurakan on määrä alkaa huomenna, toivottavasti selviän siitä alle neljässä päivässä. Ja pitäisi alkaa taivutella maksajia antamaan luvan mulle ilmoittaa Star joulukuun Helsinki Winneriin..