Yli viikon hiljaisuuden jälkeen kuulumisten rustailua. Viime viikkoon sisältyi niin monet katastrofaaliset treenikerrat, ettei meikäläisellä ollut oikeen intoa tulla niistä tänne kirjottelemaan... Yhden tärkeän asian opin ja sisäistin vihdoin ja viimein: jos on hermot kireellä älä treenaa! Sain raivoamisellani pilattua jo kertaalleen Staran tokon hypyn, mutta asia on jo onneksi korjattu... Luojan kiitos snautserin kovapäisyydestä, Stara on mulle kyllä hyvä opettaja koiran koulutuksessa :D

Viime viikolla käytiin tiistaina agitreeneissä Kuiviksella ja perjantaina Hiukkavaarassa tokoilemassa. Agissa oli vielä toinen tokoilukerta, harjoiteltiin paikallaanoloa ja liikkeestä seisahtumista agityyliin. Ei moittimista, Stara totteli hienosti eikä tullut monia kämmejäkään. Hiukkavaara tokoiluissa otettiin kaikkia perusjuttuja, sekä korjailtiin sitä hyppyä... Ei kyllä oikeen onnistunut hyppyjäiset (käytiin treenaamassa se kuntoon viikonloppuna HKKn pelloilla olevalla esteellä), mutta muuten meni ihan hyvin. Otin kerran n. 2 minuutin paikallaanmakuun , jonka jälkeen superpalkka (pääkin pysyi hienosti maassa). Lopuksi otettiin porukassa paikkamakuu, ensimmäinen kerta meille enemmän kuin yhden koirakon kanssa (meitä oli yht. 4) ! Katja otti meiltä myös luoksepäästävyyden, toisella kerralla antoi vielä namin Staralle kun se meinaa aina vähän jännittää.. Ei kuitenkaan mitenkään vakavasti, eri asia jos olisi mies lähestyjänä.

Muuten treenailtiinkiin sitten kotosalla ja ulkona satunnaisesti + ketjutteluja joko iltaruoalle tai kissanruokapalkalla. Koitan nyt alkaa antamaan Staralle päivän ruoat vain ja ainoastaan treenin yhteydessä, että saatais sitä poveria ja "kestävyyttä" suorituksiin. Muutamana iltana ollaan tehty ketjua iltaruolle, ja esim. eilisestä ketjusta puuttui enää paikkamakuu ja hyppy. Niitä vaan on vähän hankalempi treenata tuolla tienvarressa...

Tiistaina mentiin taas Kuivikselle agiharkkoihin, ja tällä kertaa luvassa oli ensimmäiset "oikeat" agilitytreenit. Meidät on nyt jaettu aina neljään eri ryhmään, joista kaksi ryhmää kerrallaan harjoittelee hallin molemmilla puolilla 15 min. Sitten vaihto jne. eli yhteensä treenataan 30min. kokonaisuudessaan. Ryhmässämme meidän lisäksi oli kaksi koirakkoa (pk.collie & aus.karjakoira) ja aloitettiin hyppyjen treenaamisella. Kouluttajalle namit ja koira esteen toiselle puolelle, ja yli vaan. Stara ei aluksi hoksannut, että keneltä niitä namuja tulee, mutta lopulta hyppäsi aina iloisesti kouluttajan luo. Ja treenattiin ilman hihnaa, jee!! Toisella hypytyskerralla mentiin kahden esteen yli ja hommahan luisti mainiosti. Stara pinkaisi aina innoissaan koutsin namikupin luo ja sainkin sitä käskeä pari kertaa, että sieltä tultiin pois :D

Noin vartin tauon jälkeen mentiin toiselle puolelle treenaamaan putkea. Viikonloppuna HKKn pelloilla treenattiin taas rautaputkella, jotenka tämän Stara osasikin hienosti (oli koko ajan ryntäämässä putkeen...:D). Toiseen päähän putkea laitettiin namialusta ja kouluttaja otti koiran hihnasta. Itse sitten ohjasin käskyllä "putkeen" Starbucksin, ja sinne sujahti monen monituista kertaa.  Kokeiltiin myös laittaa pientä mutkaa putkeen ja kyllähän sieltä tultiin edelleen vauhdilla ulos.

Hallissa vuoroamme odotellessa tokoiltiin hieman, ja kyllä alkaa nyt homma näyttää jo paljon paremmalta pienestä koirahäiriöstä huolimatta. KASsin hallilla Stara ottaa paljon enemmän kontaktia ja on valmis hommiin ja jos en käskytä sitä, niin sitten se alkaa kyylätä muita ja ryntäillä hihnan päässä. Irti ollessaankaan ei kertaakaan yrittänyt karata toisten tykö. Ja melkeimpä kaikista paras juttu tapahtui ulkona hallilta lähtiessämme, kun isä soitti ja puhelimeen vastatessani Staran hihna lipesi otteestani partamonsterin nykiessä muitten koirien perään. Stara ehti juosta n. kaksi metriä ja karjaistessani karkulaiselle, tämä teki nopean uukkarin ja juoksi luokse!! En ois ikinä uskonu, että tällaista tulisi vielä tapahtumaan (vaikka siihenhän tässä on pyrittykin jo kohta pari vuotta..) ja kaikenlisäksi Stara oli noin metrin päässä toisesta koirasta kääntyessään luokseni. Saapahan olla ajoittain ylpeä pikku hurtasta..