Juoksut loppu sunnuntaina, luojan kiitos.

Jenna&Noomi kävi meidän tykönä treenailemassa samana päivänä. Stara oli löysä ku vellipuuro, paikkamakuut onnistu parhaiten. Erittäin ylpeä olin eläimestä kun avustin Jennaa pitämällä Noomia kentän toisessa päässä samalla, kun Jenna kutsui Nomea toisessa. Staran oli käskenyt maahan about keskiväliin, eikä liikkunut vaikka pikku irlantilainen kiisi ohi tuhatta ja sataa kaksikin kertaa. Kävin palkkaamassa Starban luoksareitten välissä.

Tänään agia piiitkästä aikaa. Ensin tehtiin toisella puolella keinun loppuosaa ja Starface alkoi jo mahtavasti tajuta, että etutassut jää maahan takatassujen jäädessä kontaktille. Seisahtumiskäskyä ei tarvinnut lopussa enää käyttää, tosin Star ennakoi välillä ja kaikki tassut jäi kontaktille. Loppuun saatiin kyllä hienoja onnistuneita toistoja.

Kepit oli taas vähän hakusessa. Ääh, hitto kun saatais nuita kujakeppejä treenata useemman kerran viikossa! Ekalla yrittämällä S ohitti tyyliin toisiks viimesen kepin, jossa korjasin. Myöhemmin tuli vielä pari epäonnistumista oman häsläyksen takia (hihna jäi keppeihin kiinni). Lissää, lissää treeniä!!!!

Toisella puolella mentiin aluksi itsenäisesti putkea. Starb meni joka kerta hienosti, putki on varmaan tällä hetkellä sen lempparieste. Otin myös kerran hyppyä tai kahdesti. Eka kerta oli höppä niin tokalla mentiin normisti, eli hyvin. Loppuun otin putken+hypyn. Hypyn jälkeen odotti palkka. Putkeen meni hienosti, mutta hypylle epäröi. Enemmän itsevarmuutta vaan niin lähtee luistamaan. Tai no en tiedä itsevarmuudesta.. Stara tuntuu jäävän aina katsomaan mua silloin kun vauhti kiihtyy, että "ai saanko mää oikeesti juosta tonne? ". Johtunee siitä kun yritän pitää sen hallilla etenkin mahdollisimman hyvässä kontrollissa, koska en halua että elukka lähtee pinkomaan muitten kimppuun. Nooh, jospa se siitä.

Sitten aloitettiin uusi este (meille), eli A. Teetettiin vaan esteen loppuun samaa kuin keinuun ja puomiin, eli etutassut maahan ja takaset kontaktille. Hyvinhän se lähti kulkemaan loppua myöten kun itte opin ohjaamaan oikein.

 

Iltaisin (ja no tietty muinakin aikoina) ollaan nyt voitu viime viikosta lähtein treenata viereisillä kentillä. Parempi, eli hiekkakenttä, on talven jäljiltä aika ulosteisessa kuosissa, mutta pystyy siinäkin tekemään jos vaan katsoo minne astuu. Nyt ollaankin parina iltana tehty iltaruoalle ketjutuksia ym.

Tänään agin jälkeen otin ruokakupin matkaan ja suunnattiin kentälle. Aluun otin paikkamakuun, jonka kanssa tein erittäin järkevän päätöksen tänään. Staralle kun tuntuu olevan joskus niiiiin hankalaa laittaa se pääkin maahan, kuten oli taas tänään. En halua, että jokin liike on liiankin riippuvainen säästä/pohjasta joten päätin, että paikkamakuu tehdään pää ylhäällä. Mahtava idea näin viikkoa ennen ekaa koetta muuttaa joku liike lähes erilaiseksi. Noh, kuten mulla on tapana sanoa: sittepä näkkee. Hyvin tuo partanokka makas pää ylhäällä mua toljottaen sen reilu 2min., tosin häiriötä ei ollut oikeestaan yhtään. Lopussa meni pyöräilijä ohi, jota oli pakko katsoa.

Osa ruoasta meni makoilun palkaksi ja suurin ja loppuosa jätettiin ketjutukselle. Tehtiin seuraa+liikkeestä seis+luoksetulo+liikkeestä maahan+BH-seuruu. Ainoat sanomiset maahanmenosta, joka oli hitusen vino (ei oo viime aikoina enää ollu!) ja BH-seuraamisesta. Kontakti alkoi lopussa rakoilemaan, mutta hienosti snasu jaksoi loppuun saakka skarpata muuten.