Noniin, nyt pitääkin opetella taas uusi vuosiluku päivämäärien kirjoittamiseen, kun meinaa aina nuo edelliset jäädä liiankin sitkeästi muistiin. 2010 tuntuu vieläpä kaiken lisäksi jotenkin erityisen hankalalta kirjoittaa (kuten pikkusiskolleni, joka toivotteli opettajalleen joulukortissa hyvää uutta vuotta 210... :D ), mutta täytyy vaan opetella..

Ja vuosi 2009 vain vilahti ohitse. Nykyään tuo aika tuntuu kuluvan jotenkin todella nopeasti verrattuna ala-aste aikoihin, kun ei ollut vielä minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja elettiin vaan päivä kerrallaan. Noh, täytynee muistella mitä saimmekaan Staran kanssa aikaan viime vuonna. Ennen kesää aloitin tämän blogin, ja silloin tulevalle vuodelle tavoitteita olivat:

Saada alokasluokan liikkeet sujumaan suhteellisen hyvin. No, siinä ollaankin nyt oikeastaan onnistuttu. Epävarmuutta vielä on joissain liikkeissä, mutta yksitellen kaikki menevät ihan hienosti. Liikkeiden ketjuttamista ollaan vasta aloiteltu, mutta ei siihenkään kauaa enää mene, että Stara oppii työskentelemään pidempään palkatta.Koirahäiriötreenin lisäystä vaan enemmän...

Saada luoksetulo toimimaan ehdottoman varmasti. Mmm niin....Varmasti ja varmasti :D Vihellys on nykyään Staralle ns. hätäkutsu, mutta en siltikään luota sen tehoon ihan 100 prosenttisesti liikahäiriöisissä paikoissa. Hiljaa hyvä tulee.

Saada Stara tottelemaan käskyjä ollessaan kytkemättömänä muiden koirien läheisyydessä. Heh, no tässä on oikeastaan sama juttu kuin edellisessä kohdassa.. Ramin kanssa onnistuu juu, tuntemattomienkin kanssa hyvän välimatkan päässä. Tähänkin more training please...

Nyt on sitten uusien lupausten vuoro vuodelle 2010:

ALO1 - tulos (vähintään yksi..) 

Agilityn aloittaminen

PK - lajeihin (johonkin niistä) tutustuminen

Koirahäiriössä totteleminen hihnatta

 

Ei kai niitä sen enempää tarvii perustella. Ja vielä yksi lupaus/aikomus/haave/tavoite, joka koskee koiria, muttei Staraa:

Syksyllä 2010 yo-kirjoitusten jälkeen ostan itselleni ensimmäisen oman koirani.(Niin siis jos joku ei tiennyt, niin Staran omistaa isäni)

Ja sehän ei ole mikään muu, kuin australianpaimenkoira! :) Lukiosta valmistumiseni jälkeen minulla on lähes vuosi "luppoaikaa", joten mikäs siihen sen paremmin sopisi kuin koiravauvan hankinta. Tosin kotoa täytyy muuttaa pois, koska vanhukset (äiti...) eivät toista koiraa halua nurkkiin pyörimään, mutta se ei todellakaan minua haittaa (päinvastoin, lähtisin jo nyt jos siihen mahdolisuus tulisi). Nyt vaan rahapussin nyörit tiukalle ja säästövaihe päälle. Kävisi hieman nopeammin rahankeruu, jos jonkin kunnon työpaikan jostain vielä löytäisi.. Nooh, jos sitä kuukaudessa vähintään satasen säästää niin on vuoden lopussa jo tarpeeksi hauvaan :)