Jenna langetti mulle tämän sadan faktan tuomion. Olkaat hyvä ken jaksaa lukea:

1. Olen 18-vuotias lukiolainen. Tämän vuoden abi, mutta valmistun vasta syksyllä.. Laiska mikä laiska.
2. Olen elänyt koirien keskellä (en kirjaimellisesti, tai no melkein) koko ikäni. En muista aikaa jolloin ei talossa koiraa ole ollut, mutta sellaisia aikoja on kuitenkin ollut hamassa lapsuudessani.
3. Ensimmäinen koira talossa oli cavalier Jeppe.
4. En ole varma, oliko Jeppe perheemme omistuksessa enää minun tullessa kuvioihin, sillä Jepestä tuli sukumme kiertolaiskoira. Meiltä se meni äitini sisaren perheeseen, josta lopulta päätyi loppuelämän kotiinsa isäni serkulle.
5. Jeppe oli uskomattoman ystävällinen koira, joka kuoli diabetekseen 14-vuotiaana.

6. Jepen jälkeen eleltiin ne koirattomat vuodet, joista minulla ei ole hajuakaan. Sitten tuli Tessu.
7. Tessu, virallisesti Castlewolf Poison, oli musta-hopea kääpiösnautseriuros.
8. Asuimme Kokkolassa kun Tessu tuli meille. Haimme sen lähikunnasta, Larsmosta.
9. Muistan kennelin pihalla silittäneemme mustaa käppänäpentua Nelliä.
10. Kasvattajan talossa pöydän ääressä istuessamme, keittiöön tepasteli pieni partanaama häntä heiluen.
11. Se pikkuinen karvapallo lähti mukaamme ja nimesimme sen autossa mielikuvituksellisesti Tessuksi.
12. Olin itse neljän vanha Tessun tullessa taloon. Isosiskoni (kaksoset) olivat seitsemänvuotiaita. Koiralla ei siis ollut perheessämme kovinkaan päteviä kouluttajia.
13. Sen huomasi. Tessu veti hihnassa viimeisille vuosillee asti kuin pieni veturi.
14. Se myös karkaili. Paljon. Kokkolassa eli tuhottomasti jäniksiä, joiden perään pieni rottakoira painui aina kun tilaisuus tuli.
15. Kesäisin jätimme vain terassin oven auki, jotta väsynyt metsästäjä pääsisi sisälle nesteyttämään itsensä. Se oli paras keino napata pikkukarkuri.
16. Myöhempinä vuosina joku meistä keksi käyttää Tessun paukkuarkuutta hyväksi karkaustilanteissa. Aina kun poika lähti litomaan, pamautettiin pieni muovipussi parvekkeella. Karkureissu keskeytyi siihen.
17. Paukkuarkuuden takia uudet vuodet olivat koiraparalle helvettiä.
18. Tessu karkasi usein lähistöllä asuvan bichoni-narttu Minnan pihaan. Minnan aina hienoksi pynttäytynyt emäntä ei oikein suvainnut rähjäistä pikkupiskiä pihallaan.
19. Minna-koira on edelleen elossa. Se kulkee 70-luvulle jämähtäneen omistajansa kanssa pyöräteillä, seuranaan myös tyttärensä Viivi.
20. Tessu oli uskomattoman avoin pikkukoira. Se ei aristellut tai pelännyt ketään ihmistä tai koiraa.
21. Tessun paras ystävä oli naapurin kultainen noutaja Roope.
22. Roope on edelleen upein kultsi jonka olen tavannut. Herra lopetettiin 12-vuotiaana vuonna 2006 maanantai-iltana.Itkin koko kyseisen illan.
23. Kerran lenkkeillessämme Roopen ja ystäväni Heidin kanssa, meitä vastaan tuli juoppo. Juoppo oli kiinnostunut Roopesta, joka ei tuntenut samoin haisevaa miestä kohtaan. Tessu kipitti häntä heiluen tervehtimään ukkoa.
24. Tessua laiminlyötiin kaikin tavoin. Lenkityksen määrä vaihteli vuodenvaihteiden ja ihmisten mielialojen mukaan, turkkia ei hoidettu oikeaoppisesti (tai ollenkaan) ja hammaskalusto oli kamalla kunnossa.
25. Silti Tessu oli aina vastaanottamassa kotiintulijat iloisesti häntä heiluen.
26. Tessu oli kerran menettää henkensä (ellei useammankin kerran karkureissuillaan, mutta anyway). Siskoni olivat ottaneet sen hevostallille mukaan ja jotenkin koira oli päässyt karkaamaan hihna perässään hevosen kimppuun. Hevonen oli pillastunut ja Tessun hihna sotkeentunut hepan jalkoihin. Koira oli kuuleman mukaan pomppinut perässä kuin pehmolelu. Lopputuloksena pojalta meni lonkka sijoiltaan, joka kuitenkin parantui täydellisesti. Kolmella jalalla hyppeleminen ei tuottanut ongelmia sinnikkäälle hurtalle.
27. Tessun oltua meillä noin neljä vuotta, otimme toisen koiran. Olin niin nuori (kuusi tai seitsemän), että muistan tästäkin vain hakureissun. Ei mitään muistikuvaa siitä, että vanhemmat olisivat edes puhuneet toisen koiran hankinnasta.
28. Toinen koira oli keskikokoinen villakoira Topi. Topi ei tainnut olla edes rekisteröity. Haimme sen perheestä, jonka äiti ja tyttäret kävivät myöhemmin elämäni vaiheessa tutuiksi hevosharrastuksen kautta.
29. Topi oli hauska veikko. Kova haukkumaan ja hyppimään korkealle.
30. Topparainen ei karkaillut. Joskus kun Tessu karkasi, laitoimme Topin etsimään sitä. Välillä se palasi luoksemme Tessun kanssa, välillä ilman.
31. Topi ei ollut meillä kauaa. Äidilläni meni hermot sen haukkumiseen. Lopulta Topi lahjoitettiin isäni enolle, minun kummisedälleni Ruotsiin.
32. Ruotsissa Tobyn elämä on ollut mukavaa ja leppoisaa ainoana koirana eläinrakkaalla kummisedälläni. Olemme käyneet muutamia kertoja vierailemassa Luleåssa Voiton ja Topin luona. Viimeksi kävimme kesällä -08, Tessun lähdön jälkeen.

33. Toivon näkeväni Topia vielä ennenkuin on myöhäistä, aikomuksena olisi vierailla Ruotsissa tänä kesänä. Stara mukaan tietysti.
34. Tessu pärjäsi vallan mainiosti ilman koirakaveria. Muutenkin Tessu oli vain pomottanut pientä kiharaista Topi-parkaa.
35. Tessua luultiin vielä 12-vuotiaana pentukoiraksi. Viimeisen vuoden aikana papassa tapahtui kuitenkin radikaali muutos, ja se vanheni kuin silmissä.
36. Ennen lenkeillä se bongasi jo satojen metrien päästä lähestyvät koirat ja aloitti kamalan rääkymisen kahdella jalalla loikkien. Se oli yksi syy jonka takia usein välttelin kouluikäisenä Tessun ulkoilutusta. Häpesin niin paljon.
37. Vanheneminen kävi ilmi myös siitä, kun Tessu huomasi koirallisen vastaantulijan vasta sen ohittaessa meidät. Tessu ei enää haukkunut. Ollenkaan.
38. Tessusta riittäisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, etenkin nyt kun alkoi muistelemaan tuota pientä, partaista poikaa.
39. Tessun viimeinen päivä oli 5.heinäkuuta vuonna 2008. Olimme isäni kanssa keskustelleet joskus aiemmin Tessun nopeasti huonontuneesta kunnosta, mutta emme itse siitä aiheesta. Olin vahtimassa tuttavaperheen (Dumle-bernin perheen) lapsia, kun soitto tuli. Isäni oli varannut ajan tutulle eläinlääkärille, josta oli myöhemmin tuleva Staran vakkarilekuri.
40. Saavuttuani kotiin, käytin Tessun viimeisellä lenkillä. Kuljimme vain sadan metrin lenkin, koska vanhus ei jaksanut enää paljon pitempiä matkoja. Halasin Tessua viimeisen kerran ja isäni lähti sen kanssa viimeiselle matkalle.
41. Valehtelin fakta nro kahdessa. Muistan eläneeni kaksi kuukautta ilman koiraa. Ne olivat elämäni kauheimmat kuukaudet.
42. Kotona ei voinut rentoutua vaikka terassin ovea pystyi pitämään auki, Tessuhan olisi voinut vaikka karata! Kaupungilla ollessani minulle iski hätä, en ole käyttänyt koiraa ulkona! Keittiössä häärätessä silmäkulmassa vilahti jotain mustaa, yöllä alakerrasta kuului kynsien rapinaa parkettia vasten. Tai sitten ei.
43. Lakattuani öisin itkemästä Tessun perään, aloin miettiä nimeä tulevalle koiralle. Kerrankin nukuin vaan viiden tunnin yöunet (kesälomalla!), mietittyäni pääni puhki sopivaa nimeä.
44. Isäni oli sanonut, että seuraava koira tulee olemaan snautseri. Ihan ehta oikea keskikokoinen partaveikko.
45. Surffailin joka päivä Snautserikerhon sivuilla, lukien pentueilmoituksia.
46. Erään kennelin sivuilla oli ilmoitus tulevasta pentueesta.
47. Oli lauantai 19. heinäkuuta vuonna 2008 ja olimme viettämässä kesälomaa serkuillamme Espoossa. Tietokoneella menin taas tottuneesti Snautserikerhon pentueilmoitussivuille ja siellä - seuraamaani kenneliin oli syntynyt pentuja kahdeksan kappaletta!
48. Tästä alkoi minun ja isäni yhteinen projekti. Äidille ei puhuttu paljoa aiheesta, sillä vastaus olisi ollut ehdoton ei (vaikka loppujen lopuksi äidin ehdoton, on aina ei-niin-ehdoton).
49. Lopulta isäni mailasi jo kasvattajalle ja kertoi meistä ja koiranhankintahommista. Päädyimme varaamaan yhden urospennun.
50. Nimenomaan uroksen. Äiti oli jo mukautunut ajatukseen tulevasta koirasta, mutta kuten äidilläni on tapana, oli hänen pakko saada vaikuttaa asiaan edes jotenkin. Hän halusin sitten ottaa nartun uroksen sijasta, sillä uroskoirat "pissailevat ja karkailevat". Vaihto onnistui.
51. Syyskuun 14.päivä vuonna -08 Kaakkuriin muutti snautserivauva Miinalaakson Akraseena. Isäni ja minä taivuimme siskojeni ehdotukseen nimestä, joten tämä pikku partapaholainen ristittiin Staraksi.
52. Stara oli aika kamala pentu. Nyt kun on kuullut tarinoita kilteistä pennuista, tajuan sen. Se on tuhonnut varmaan kymmenet kenkäparit, lelut ja ties mitä tavaroita satojen eurojen edestä. Nettijohtokin piti kerran uusia naskalihampaiden paikantaessa uuden kivan teroitusta kaipaavan kohteen.
53. Koiranpennun ansiosta talossamme lojui vähemmän tavaroita lattioilla. Joskus kuitenkin joku pahaa-aavistamaton erehtyi jättämään laukkunsa eteisen lattialle, ja hetkessä sen sisältö oli tongittu läpi kotaisin kuin parhaankin varkaan toimesta.
54. Tällaista tapahtuu edelleen, jos Stara on liian kauan yksin kotona houkuttelevien laukkujen ympäröimänä.
55. Kun Tessu kuoli, päätin, että seuraavasta koirasta tulee tottelevainen. Se osaa kulkea hihnassa nätisti, tulee kutsusta luokse, pysyy irti missä tahansa, eikä räyhää muille koirille. Alamme myös harrastaa joitakin lajeja, etupäässä TOKOa ja agilitya. Tilasin lisäksi netistä kirjan naksutinkoulutuksesta, sillä olin kuullut siitä joskus ja se kiehtoi minua. Ahmin kirjan kesällä ennen kuin Stara oli edes syntynyt.
56. Päätökseni on poikinut tulosta nyt Staran lähennellessä kahden vuoden ikää. Hihnakäytöksen opetteluun meni lähes puolitoista vuotta, mutta nykyään toiset koirat ohitetaan lähes poikkeuksetta vetämättä. Luoksetulo on varmaa 75% ajasta, sitä treenataan edelleen ahkerasti. Stara pysyy ihan hyvin irti monissa paikoissa, eikä todellakaan räyhää muille koirille. Päinvastoin.. Tokoon pääsimme tutustumaan kunnolla vasta talvella -09, kun menimme ensimmäisiin Petsie-treeneihin ja tapasimme Jennan ja Ramin. Agilityn pariin olemme päässeet vasta nyt keväällä 2010 alkeiskurssin merkeissä, joka jatkuu edelleen.
57. Toko on päälajimme. Minä pidän siitä, Starakin suurimmaksi osaksi ajasta. Ensimmäinen vuosi Staran kouluttamisessa meni motivaatiokeinojen etsimiseen ja kokeilemiseen. Nykyäänkin tuolla aihealueella on ongelmia, mutta ei läheskään niin paljon kuin tuolloin.
58. Stara oppii parhaiten naksuttimen avulla, sheippaamalla. Se tykkää käyttää päätään. Sheippaamalla opitut asiat se tekee innolla, häntä heiluen.
59. En ole pystynyt pitää kiinni kaikista naksutinkoulutuksen periaatteista Staran kanssa. Häpeän lyhytpinnaisuuttani, mutta luulen, että snautserin kanssa ei voi perustaa kouluttamista pelkkään positiiviseen. Ehkei minkään koiran kanssa. Tai jos joku voi, ihailen tuollaista henkilöä suunnattomasti.
60. Kuten joskus aiemmin olen täällä kirjoittanut, Jennan ansiosta olemme päässeet tokoiluissa näin pitkälle. En halua edes muistella ensimmäistä Petsie-treeniporukan kertaa, sillä emme osanneet Staran kanssa yksinkertaisesti mitään. Star oli muutenkin silloin pahimmassa iässään.
61. Jotenkin vain pääsimme sitten etenemään. Joitakin perusjuttuja osasin itse, mutta Jenna avusti sitten ongelmakohdissa.
62. Stara on rauhoittunut joka juoksujen jälkeen enemmän. Ja tottelee paremmin. Ja sen ruokahalu on kasvanut.
63. Pahimmassa hormonimyrsky-iässään, Staraa sai olla aina hakemassa naapurin pihasta. Siellä asuu labradoriuros Hugo.
64. Vierailimme naapurini ja ystäväni Heidin luona Staran ollessa toista päivää meillä. He olivat eläneet jo lähes kaksi koiratonta vuotta Roopen poismentyä. Vierailumme jälkeen samalla viikolla ystäväni perhe oli varannut labbiksenpennun.
65. Stara ja Hugo on oikea kauhukaksikko. Ainakin ennen olivat. Nyt ne eivät ole päässeet näkemään talven jälkeen.
66. Eräänä syksyisenä iltana ovemme takaa kuului kauhea kolina. Sanoin äidille kauhistuneena, että joku juoppo yrittää tulla sisään! Katsoimme ikkunasta, ja siellä oli Hugo kastelukannun kanssa. Äiti meni raottamaan ovea ja musta testosteronihirmu tunki jättimäisen ruhonsa pienestä ovenraosta sisään.
67. Stara on hyvä ensikoiraksi. Siis harrastuskoiraksi. Tai koulutettavaksi koiraksi.
68. Se on haastava, mutta arvatkaa vaan palkitseeko kun saa opetettua tuollaiselle jästipäälle jotain!
69. No ei se ole jästipää. Se on liian älykäs tehdäkseen temppuja minun mieliksi.
70. Menetän hermoni liian usein Stran kanssa. Staran hyvyys ensikoirana ilmenee tässäkin, se ei nimittäin tee mitään jos raivoan. Tai no tekee joskus, mutta häntä koipien välissä kulmakarvojen alta mulkoillen ja älyttömän hitaasti.
71. Stara seuraa minua joka paikkaan. Jos vaan mahdollista. Joskus se ärsyttää, mutta ei oikeastaan enää hirveästi. Olen tottunut.
72. Pentuaikana tämä riippuvuus oli todella haitaksi yksinolon opettelun kanssa. Meni aika kauan, että S oppi olemaan rauhassa kotona ulvomatta, haukkumatta ja tuhoamatta tavaroita.
73. Stara saa nukkua yöt sängyssäni. Alunperin oli tarkoitus, ettei koira pääse huonekaluille, mutta mitä vielä. Kaikki muut perheessäni paitsi minä, rikkoi tuota sääntöä. Stara ei ole silti koskaan päässyt sänkyyni luvatta. Sen on pyydettävä lupa joka ilta jos hamuaa päästä jalkopäähäni koisimaan. Ennen kuin opetin sille valojen sammuttamisen, sen piti laittaa pää sängyn reunalle. Nykyään se tekee sitä muillakin huonekaluilla toisinaan.
74. Stara on outo koira. Se pelkää vieraita ihmisiä. Lähes poikkeuksetta kaikkia tuntemattomia (ja joitain tuttuja..) miehiä, mutta naisissa se on valikoiva. Yleensä pitkille naisille se räksyttää, mutta sen saa nopeaa rauhoitettua.
75. Haukkuminen ei ole enää niin pitkäkestoista kuin ennen ja saan elukan rauhoittumaan nopeammin kuin aikaisemmin.
76. Staran kanssa on helppo matkustaa. Busseissa ja junissa se istuu tai makaa rauhassa, eikä välitä vaikka kulkupeli olisi täynnä väkeä.
77. Star tykkää myös uida. Vaikka se ei osaa. Jos se sattuu menemään liian syvälle, sen perä uppoaa ja se molskuttaa samalla tavalla kuin Tessu aikoinaan kun väkisin kannoimme sen järveen ja se ui takaisin rantaan.
78. Haluan aloittaa Stran kanssa tänä kesänä jonkin pk-lajin. Olemme jo OPKYn jäseniä, mutta vielä tähän saakka ei siitä ole ollut hyötyä.
79. Uskon, että Stara rakastaisi jotain nenänkäyttölajia ja minua itseä huvittaa pk-haku jättemycket.
80. En tiedä miten Stara tulee selviämään kun muutan syksyllä pois kotoa.
81. Luultavasti ihan hyvin, sillä muutan vain kymmenen kilometrin säteelle Kaakkurista ja aion jatkaa harrastamista Stran kanssa samaan malliin.
82. Vaikka ostankin oman koiran..
83. Joka loppujen lopuksi tuleekin ehkä olemaan australianpaimenkoira. Tai siis ei ehkä. Vaan on.
84. Haaveilin aussiesta lähes vuoden, kunnes annoin periksi vanhalle unelmalle saksanpaimenkoirasta.
85. Muutaman kuukauden kiihkeän pohtimisen jälkeen päädyin takaisin aussieen, koska sakujen terveysongelmat ahdistivat liikaa.
86. Jonain kauniina päivänä hankin vielä oikean sakumaanikon. Jos niitä enää silloin on.
87. Aussiessa minua viehättää sen työmoottori, motivoinnin helppous ja koko pakkaus yleensäkin.
88. Snautseriin verraten siis aivan eri koira.
89. Olen aina ihaillut paimenkoiria, joten päätöstä ei ollut kovin vaikea tehdä.
90. Starassa on tarpeeksi nakusteria minulle seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Tai mistä sitä tietää..
91. Star on ihana kun se tulee häntä ja pylly heiluen, korvat kierossa ja kiemurrellen tervehtimään. Joskus ilman syytäkin.
92. Jos menen lattialle istumaan, Stara kiipeää syliin ja puskee päällään.
93. Stara rakastaa muita koiria. Se ei ole koskaan ärhennellyt kenellekään PAITSI liian innokkaille nylkyttäjäpojille (Hugo, Dumle..).
94. Usein toivon, että en olisi vienyt Staraa väen väkisin koirapuistoon pentuna "sosiaalistumaan".
95. Toisaalta, mieluummin koiraystävällinen koira kuin vihainen remmiräyhä. Mutta voisi se hieman kyseenalaistaa muiden koirien ystävällisyyden eikä pienestä itsesuojeluvaistosta olisi kyllä haittaa..
96. Olen surkea keksimään faktoja.
97. En tiedä menemmekö Staran kanssa Toko SM-kisoihin. Ei ehkä ole järkeä, sillä avon liikkeet ei ole hallinnassa. Olisihan se silti hienoa kisata äsämmeissä.
98. Dumle-bernin "ansiosta" olen entistä vakaammin narttukoirien puolella.
99. Staran ja Tessun kautta ihastus risupartoihin tulee säilymään aina.
100. Luojan kiitos sain valmiiksi. Voi kertoa jos jaksoi lukea kaikki, mutta voi myös kertoa jos EI jaksanut lukea. Ainuttakaan.

Itse haastan nyt  Viivin ja Susannan raatamaan sadan faktan eteen!