Melekonen viikonloppu takana ja paluu arkeen olisi paikallaan. Sitä ennen muistellaan vielä kerran viikonlopun SM-tokoja Imatralla.  (Kuvat (c) kennel Miinalaakson)

Perjantaina hypättiin Staran kanssa Sannan kyytiin ja suunnattiin nokka kohti Imatraa. Starakin sai siinä samalla uuden kamun, bullmastiffi Kainon, joka osoittatui erittäin tomeraksi tytöksi ;)
Pitkähkön ajoreissun jälkeen oltiin perillä Imatran leirintäalueella ja leiriydyttiin, ah, niin ihanan tuoksuiseen pikkuruiseen mökkiimme. Illalla käytiin vielä Sannan kanssa uittamassa hurttia läheisessä järvessä, tai no lähinnä keppiä viskomassa.

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, puoli seitsemältä ylös ja kahdeksan jälkeen oltiin jo läheisellä kisapaikalla. Sää oli vallan mainio, satoi kaatamalla ja minä älypää olin varustautunut matkaan lähinnä 30 asteen helteitä silmällä pitäen. Edessä oli tuleva siis melko kostea päivä..
Pian bongattiin kasvattaja Miina (tai no Miina bongasi meidät) ja kävikin ilmi, että snakujoukkueen ja meidän joukkueen teltat oli aikalailla vierekkäin. Starakin pääsi näkemään pitkästä aikaa Essi-mammaansa, joka ei niin olisi välittänyt nähdä jo pesästä lentänyttä tytärtään..
Siinä sitten alettiin odotella omaa vuoroamme avoimen luokan ryhmäpaikkamakuuseen. Kisapaikka oli sillä tavalla "hyvin muodostunut", että yleisön yläpuolelta jonne teltta oli pystytetty, pystyi katselemaan alas kehiin. Ajattelin siinä siis katsella kisoja siihen asti kunnes oma vuoromme koittaa. Noh, koska kyseessä on kuitenkin minä, niin sähläämisiltä ei todellakaan vältytty. En tiedä johtuiko sateen tuomasta transsista vai mistä, mutta pian hoksasin, että alhaalla avon kehässä oli berni jonka piti olla samassa paikkamakuuryhmässä kuin minun ja Stran. Tai no tässä tapauksessa minun ja Stran olisi pitänyt olla kyseisen bernin kanssa samassa ryhmässä.. Paniikin sekaisissa tunnelmissa ryntäsin alas, mutta paikkamakuu oli jo ohitse ja yksilösuoritukset alkoivat. Sain sitten ilmoitettua itsestäni liikkurille ja tuomarille ja saatiin sovittua, että mennään Staran kanssa viimeisinä kehään. Aivan, viimeisinä kuudestakymmenestä koirakosta..

Ja siitähän tuli pitkä päivä. Tässä vaiheessa onkin hyvä kiittää Miinaa, Markkua ja Paulaa, jotka antoivat litimärän takkini tilalle kuivaa vaatetta. Kiitos!!
Odotellessa vierähti muutamia (lopulta kahdeksan) tunteja, ja iltapäivästä alkoi niin sanotusti olla aika heikko happi. Ei tipan tippaa kofeiinia koko päivänä ja ainoa syöty ruoka oli pieni hikinen aamupala, joka kyllä rupesi tuntumaan korvien välissä lievästi sanottuna iltapäivästä..
Ja sitten VIIMEIN oli meidän vuoro. Oltiin jämäryhmän viimeisiä, en siis ollut ainut reikäpää joka oli missannut vuoronsa (okei olin ainut reikäpää, parilla muulla oli ihan kisajärjestäjistä johtuva syy myöhästymiseensä). Koe käytiin siis kahdessa eri kehässä, kahden eri tuomarin arvostellessa. En tiedä kumpi oli kummassa kehässä, mutta tuomareina toimivat Anne Nokelainen ja Taru Torpström. Pidemmittä puheitta, laitetaas numeroineen, selityksineen ja kaikkineen ensimmäisen kehän liikkeet tähän:

Paikalla makaaminen 7 Meni kuten piti. Tai siis ei pitänyt, mutta meni kuten odotettua. Star ei ottanut tressiä mun ollessa piilossa, vaan nuuski ilmaa tuomarin puheiden mukaan (ja muidenkin). Lopussa ylläripylläri ei noussut eka käskyllä persasentoon. Arvostelu oli aika tiukkaa, mutta oli tuo varmasti ihan ansaittu pojo.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 Olis ollut varmaan kymppi (tai ysi) jos joku apinapapina ei olisi kehittänyt uutta ongelmaa. Nääs tää ei lähtenytkään seuraamaan ekasta käskystä, vaan jäi paikalleen istua töröttään kun meikäläinen lähti yksin marssimaan.
Estehyppy 10 Odotin jotain ysiä tai kasia kun tuntui, että tuomari antoi sellaisia numeroita vähän hitaammin ym. vinosti hyppääville koirille. Ei onneksi!
Kokonaisvaikutus 10 Yllätyin, sillä kys. tuomari antoi monelle ysiä tai kasia.

Sitten taas hengailua, sillä toisen kehän tuomari oli iloisesti lounastauolla muutaman kymmenen koirakon odotellessa vuoroaan. Ei muuten satanut enää meidän suoritusten aikana enkä usko, että se olisi silti tuonut mitään ongelmia kun olin saanut jo aikaisemmin aamusta Staran makaamaan vesilätäkköön (vapaaehtoisesti). Taisi siinä pari tuntia vierähtää kunnes päästiin näyttämään loput liikkeet toiseen kehään.

Seuraaminen taluttimetta 9 Jaa olisko tää ollut sitten kymppi, JOS pientä apinointia ei olisi tapahtunut seuraamisen alussa? Ja mikähän lie se oli.. Ainiin, Stara ei lähtenyt ekasta käskystä seuraamaan!! Muuten oli huippuseuruu. Lukuunottamatta mun kävelyä, voi jeesus mitä hoipertelua. Laitetaan energiatason alhaisuuden piikkiin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydestä 9 Hitaudesta kai tuo. Ei kuultu selityksiä numeroille, mikä oli toisaalta ihan hyvä juttu.
Luoksetulo 9 Stoppi ei ollut mitä terävin, mutta hyvä se oli. Pelkäsin, etten saa tehtyä kunnollista käsimerkkiä voimien ollessa ihan lopussa. Sain sitten joten kuten pinnisteltyä käden heilautuksen jännityksen voimalla.
Noutaminen 8 Hahhaaa, en ymmärrä miksi saatiin näin hyvä. Tai no ehkä juu, mutta tässä Stara veti ihan yli. Lähti kuin tykin suusta kapulalle, otti sen ylimakeesti suuhun ja juoksi eteen suoraan. Mutta sitten.. Kun otin kapulan parran suusta niin tyyppi ponkas puoli metriä taaksepäin ja loikkasi kengurusti persasentoon ja siinä samalla sanoin vaisusti "sivu...". Huomas, että elukalla oli kiire kehän ulkopuoliselle ruoka-astialle, kun on sen tottunut saamaan heti noudon jälkeen. Mutta vire oli niin mahtavan huippu, ettei tuo jäänyt hirveästi kaihertamaan.
Kauko-ohjaus 10 Vaihdot oli kai ihan hyvät? On kai se nopeamminkin joskus tehnyt, mutta oli ihan perusmainiota menoa.
Kokonaisvaikutus 8 Tätä jäin kyllä ihmettelemään. Oltiinko niin hirveä pari vai muuten vaan negatiivisilla viboilla työskentelevä koirakko? No jaa, yhdeksikkö oli lopulta virallinen nro (kok.vaikutuksen keskiarvo)

Eli ensimmäisestä avon kokeesta tuloksena oli AVO1 (175 p.). Ja lopullisissa tilastoissa oltiin kaikista avoimen koirakoista sijalla 13. Ihan jees :)

Päivän päätteeksi sammuin hikiseen kämppään hetkeksi ja sitten painuttiin joukkueen (lukuunottamatta yhtä) kanssa syömään Rossoon ja ihastelemaan Imatran iltaelämää. Seuraavana päivänä katseltiin vielä jokunen tunti evl-koirakoiden työskentelyä, jonka jälkeen lähdettiin paluumatkalle Ouluun.
Kiitos reissuseurasta Sannalle, Paulalle ja Tiinalle, sekä Miinalle ja Markulle! Oli kyllä unohtumaton trippi, katsotaan josko sitä ensi vuonnakin lähtisi SM-mittelöihin.

Hirvee pari... (Mulla hupparin alla sumopainija-efektiä luomassa Miinalta&Markulta lainattu collegepaita)