Eilen pyöräiltiin (minä pyöräilin, Stara juoksi kun ei valitettavasti mahdu pyöränkoriin...) Ouluhallille parkkistreenaamaan petsieläisten kans.

Ruokapalkat olin taas ottanut mukaan, mutta meinas vaan enemmän pikkupentulaiset Noomi&Niilo ja villakoira Moa kiinnostaa partamonsteria paaaljon enempi. Yhdelle jäähylle pääsi sitten puuhun kiinni, jonka jälkeen oli innokas minua kohtaan vähän aikaa, mutta loppua kohden alkoi taas muut hauvat vetää puoleensa..

Seuraamisia otettiin aika monia toistoja, hyvin meni. Vauhti, kontakti, käännökset ym. oli jees. Lopussa karvahupunreunuksen kanssa riehumisen ohessa oli ehkä parhaat pätkät.

Paikallaanmakuu meni eka yrittämällä plörinäksi. Pysyi hyvin lähes 2min. kunnes vierestä lähti pappa autollaan matkaan ja silloin nousi Staran pää hitaasti katsomaan mikä siellä menee. Uusiksi siis, ja alle 1 min. jälkeen palkkaus.

Jäävät muuten ok, paitsi maahanmeno. Eka kerralla vapautin Staran palkalle liian aikaisin, oli nimittäin kyynärpäät vielä ilmassa palkkaushetkellä. Toisella kerralla jäi taas kyynärpäät ilmaan ja katsoi mua siihen malliin, että "joko pääsee?", mutta ootin että laskee kyynärät enkä palkannut hitaasta suorituksesta. Kolmas kerta olikin sitten jo oikeanlainen ja hieno.

Luoksetuloa otettiin yhdesti tai kahdesti? Molemmat kerrat meni silti hyvin häiriöstä huolimatta.

Mutta mutta. Kun muistellaan missä vaiheessa oltiin noin tasan vuosi sitten samassa paikassa petsieläisten kans treenaamassa, niin ähh. En nyt sanoin, että edistystä ois tapahtunut mitenkään järisyttävän paljon. Koira ei edelleenkään pysy vapaana edes 50% varmuudella porukkatreeneissä, mikä pännii mua suunnattomasti. Niimpäniin, oma vika kun laiminlöin koulutusta eka kuukausina (koirahäiriöitä ei ollut nimeksikään) mutta argh. Oon ainakin Staran kans saanu roppakaupalla kokemusta koulutuksesta, ja nyt ärsyttää ja harmittaa ja huvittais mennä ajassa taaksepäin ja tehä asioita ihan eri tavalla... Ompahan omaa hurttaa varten sitten tietoa mitä ei ja pitää tehdä koulutuksessa eri tavalla. Kyllä silti aion koko vuoden tahkota edelleen täysillä Staran kanssa ja senkin jälkeen, kun mahdollisesti sen oman hauvan saan. Pitäis saada vaan joku ihan erilainen katsontatapa tähän nykyiseen meininkiin, koska liian monet treenit on viimeaikoina päättyny siihen, että meikäläisen hermot on katkeamispisteessä....